Eikö olisi tylsää elää ikuisesti täydellisessä maailmassa?

Kokeilemallahan se selviää!

Joka tapauksessa, täydellisestä maailmasta ja ikuisesta elämästä puhuminen tai niin äärimmäisen tulevaisuuden saavuttamisen keskeisenä (tai välttämättä edes periaatteellisesti mahdollisena) pitäminen ei ole erityisen järkevää. Parempi idea on puhua maailman tekemisestä paremmaksi, ilman erityistä pyrkimystä äärimmäiseen täydellisyyteen.

Jos kaikki kuitenkin sujuu parhaimpien mahdollisuuksien mukaan, tulevaisuudessa jokaisella yksilöllä saattaa olla liki rajaton vapaus kehittää ja toteuttaa itseään sekä unelmiaan. Positiivinen lopputulos riippuu kuitenkin pitkälti yksittäisten ihmisten aktiivisuudesta ja tuesta — teknologinen utopia ei synny itsestään.

Mitä tulee ikuisen elämän tylsyyteen, Ed Regis humoristisesti kehottaa Great Mambo Chicken -kirjassaan miettimään seuraavia seikkoja:
  1. Tavallinen elämä on joskus tylsää. Entä sitten?
  2. Ikuinen elämä on tasan niin tylsää tai jännittävää kuin itse siitä teet.
  3. Onko kuolleena sitten hauskempaa?
  4. Jos ikuinen elämä käy tylsäksi, sinulla on toki mahdollisuus päättää se milloin haluat.

ImageLisäksi esim. Eliezer Yudkowsky on kirjoittanut aiheesta Singularity Fun Theory -esseen (2002), jossa hän pohtii yli-inhimillisten älyjen mahdollisten huvittelutapojen riittävyyttä. Samaa aihetta käsittelee myös hänen tuoreempi puheensa Posthumanity: A Nice Place to Live?